Sinä

Minun ovi on auki
Tiedät sen
Taas kerran sua tarvitsen
Ja sua odotan vaan, niin sua odotan taas
Tämän kerran ja aina uudestaan

Vihaan sinua tänään
Enemmän kuin eilen
Silti tahdon sinut syleilyyni
Eikä mikään olisi muuttunut

Aika ja paikka tuntuu siltä,
naurat kuin aina ennenkin
Tunne kuin olisimme tässä hetkessä
uppoutuneita toisiimme ikuisesti
ja muu maailma olisi pysähtynyt

Mutta tuntuu silti typerältä koska
emme saisi enää olla minä ja sinä

Muru

Pöydällä on muru,
mistä se on tullut,
onko se muro tai jyvä,
onko se hyvä vai paha,
Mikä on muru?

Elämä perustuu muruista,
Eikä kaikkia aina pysty hahmoittamaan,
Jotkut murut tuntuvat hyviltä jo heti aluksi,
osaa täytyy ensin hieman maistella,
jotkut vain lakaistaan maton alle.

Mutta jokaisella murulla on tarkoitus,
jokainen pienikin muru on tärkeä
ja johdattaa sinne minne kohtalon on tarkoitus meitä viedä
Vaikka se ei aina tuntuisikaan niin hyvältä.

Hetkittäin silti on tunne, että ei tapahtuisi mitään,
mutta kokoaika maapallo pyörii,
ja seuraava muru saattaa jo olla nenän edessä,
vaikka sitä ei vielä huomaisikaan

Pöydällä on muru
en tiedä mistä se on tullut
se voi olla hyvä tai paha
huomenna sen ehkä tiedän

Mielenharha

Uskot jotain minkä tiedät valheeksi
Valhe kasvaa eikä muutu todeksi
Polvet hipoo maata kädet taivasta
Vastaus edessä, hämärässä

Jotkut sanoo seuraa totuutta
Ympärillä vain tyhjiä lauseita
Suut työntää sataa lupausta
Et voi kääntyä kun oot jo harhassa

Hetken uskot sulle koittaneen
Tää on tilanne tätä tarvitset
Mikään ei silti muutukkaan
Ja tilanteet jatkaa raiteillaan   

Joku kuiskaa sinulle korvaan
Toinen sortuu huutamaan
Et selvää lausetta saa tajuntaan
Tai ajatusta pysty ymmärtämään

 Mielenharha

 

Tavallinen

Liian tavallinen, yksinkertainen, turvallinen,
eikä kenenkään arvoinen.
Taito vajota yksinäisyyteen ja tuhota yhteinen,
kallisarvoinen ystävyys.
Tehtyä ei tekemättömäksi saa,
toisen tunteita ei pysty omistamaan,
ja omat pitäisi pystyä tukahduttamaan.

Kaveruudesta ihastukseen, mahdottomaan rakkauteen.

Hölmöläisen unelmaa

Näin hänet kadulla tänään,
haromassa hiuksiaan,
syksy tukan sekaisin saa.

Koko päivän satoi taas,
Mielessäni häneen painaudun uudestaan,
 ja ajatukset jatkavat harhailuaan

 Hänen varjoaan jäin katsomaan
 miten enkelin se voikaan heijastaa
 enkä silmiäni pysty irroittamaan

 En tänä yönä unta saa
 hänet tahdon syliin nukuttaa,
 vaikka tiedän hänen olevan muualla,
ja mulla tyyny kainalossa,
 elätän vielä unelmaa

Vielä tämän naisen nähdä saan
Pieni hetki hänen kanssaan jaetaan
Kunnes yksin sänkyyn taas nukahdan ja huomaan
Tämä oli vain hölmöläisen unelmaa

Melodia

Kuuntelen noita lauseita
Ne eivät ole omani
Vaikka kuulen niissä ääneni

Näen niissä itseni
Unohdan hetkeksi huoleni
Eilinen jää unholaan

Kuuntelen tuota melodiaa
Säveltä joka saa oivaltamaan
Veren suonissani virtaamaan

Huomaan kuinka käteni hamuaa kitaraa
Sormet hakevat paikkojaan
Ja hetkessä vie mukanaan

Mieleeni tulee lauseita
Riimejä, sointuja, riffejä
Keskeneräisiä kappaleita kokonaisina

Kaiken unohdan hetkeksi
Kun kuuntelen melodiaa
Eikä tunnu väärää olevankaan
On vain täynnä oikeaa, täynnä oikeaa


Tämä tuntuu siltä mitä olen etsinyt
Kaipuu on poissa, haikeus on poissa,
on vain tie, tie jota kulkea

hiekka johon voin varpaat upottaa
nurmi johon voi väsyneenä nukahtaa
kalliolta katsoa maailmaa
Unelmissa elää, erehtyä ja nousta uudestaan

Rakkautta pysty satuttaan

Päivä koittaa uusi alku ihmisen
Kahden yksinäisen yhden yhteisen
Onnellisen kauniin rakkauden
Pienen hetken koko ikuisuuden

Kaksi nuorta varmoina toisistaan
Toisen kättä tahtoo kannattaa
Vaikka pimeys saapuisi noutamaan
Yksi vahva sen pystyy nujertamaan

Niin kaksi nuorta omaan maailmaan
Tästä päivästä turvaa alkaa rakentaan
Vaikka tuuli heitä horjuttaa
Ei mikään rakkautta pysty satuttamaan