Kuuntelen noita lauseita
Ne eivät ole omani
Vaikka kuulen niissä ääneni
Näen niissä itseni
Unohdan hetkeksi huoleni
Eilinen jää unholaan
Kuuntelen tuota melodiaa
Säveltä joka saa oivaltamaan
Veren suonissani virtaamaan
Huomaan kuinka käteni hamuaa kitaraa
Sormet hakevat paikkojaan
Ja hetkessä vie mukanaan
Mieleeni tulee lauseita
Riimejä, sointuja, riffejä
Keskeneräisiä kappaleita kokonaisina
Kaiken unohdan hetkeksi
Kun kuuntelen melodiaa
Eikä tunnu väärää olevankaan
On vain täynnä oikeaa, täynnä oikeaa
Tämä tuntuu siltä mitä olen etsinyt
Kaipuu on poissa, haikeus on poissa,
on vain tie, tie jota kulkea
hiekka johon voin varpaat upottaa
nurmi johon voi väsyneenä nukahtaa
kalliolta katsoa maailmaa
Unelmissa elää, erehtyä ja nousta uudestaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti